Rappiostriimaaja-ilmiö on ääripääesimerkki sosiaalisen terveytemme hälytystilasta

Humalassa itsensä nöyryyttäminen ja oman hyvinvoinnin vaarantaminen tuhansien katsojien edessä somen välityksellä herättävät minussa surua ja paljon kysymyksiä. Miksi tällainen sisältö vetää puoleensa yleisöä? 

Suomessa uutisoitiin tällä viikolla yhden henkilön kuolemasta. Nuorella striimaajalla oli sosiaalisessa mediassa tuhansia hänen toimiensa seuraajia. Tapauksessa somehuomiosta tulee tärkeämpää kuin omasta hyvinvoinnista…tuhannet seuraavat, mutta kukaan ei kohtaa.

Trash streaming eli suomeksi rappiostriimaus on mielestäni ilmiönä ääripääesimerkki kansamme sosiaalisen terveyden tämänhetkisestä tilasta. 

Fyysinen terveys on puheenaiheena tuttu – katse tulee kääntää kohti sosiaalista terveyttä

Jo vuosikymmeniä on yhteiskunnassamme kiinnitetty huomiota terveyteen ja sen ”peruspalikoihin”: on korostettu elintapojen, kuten oikeanlaisen ravinnon, liikunnan ja ruoan merkitystä fyysisen kehomme terveydessä. Myös mielenterveydestä on puhuttu viimeisten kahden vuosikymmenen ajan enemmän, ja psykoterapiakäynti ei ole enää lähipiiriltä salassa pidettävä asia, kuten vielä oli 90-luvulla. WHO:n raportti From loneliness to social connection: charting a path to healthier societies (2025) kääntää katseen sosiaalisen terveyden tärkeyteen maailmanlaajuisen yksinäisyysilmiön ja siitä johtuvien kerrannaisvaikutusten kitkemisessä. Sosiaalinen terveys on kokonaisterveyden osa-alue, joka muodostuu yhteyksistä toisiin ihmisiin ja yhteisöihin. Moni on kuullut sanonnan, että yksinäisyys tappaa. Raportin luvut ovat hätkähdyttäviä: Yksinäisyyden on todettu myötävaikuttavan maailmanlaajuisesti noin 870 000 kuolemaan vuosittain. Raportin mukaan kiireelliset toimet sosiaalisen terveyden lisäämiseksi ovat tarpeen.

Suomessa tuoreimman, vuoden 2026 Punaisen Ristin yksinäisyysbarometrin (n=1404) mukaan 65% vastaajista kokee yksinäisyyttä ainakin joskus. Vaikka striimaajan kuolema on kansakuntamme sosiaalisen terveyden tilan äärimmäinen esimerkki, se on täysin totta. Uutinen on kulttuurissamme vallitsevan äärimmäisen yksilöllisyyden ihannoinnin, yksin pärjäämisen vaatimisen ja koetun yksinäisyyden ääriesiinpilkahdus.

On sanomattakin selvää, että tarvitsemme lisää tietoisuutta ja konkreettisia tekoja, jotka vaikuttavat ja muuttavat sosiaalisen terveytemme suuntaa.

Sosiaalinen ympäristömme ja kohtaamisten määrä on muuttunut, mutta tarvitsevuutemme pysyy

Kaikki yksinolo ei ole haitallista. Yksinäisyyden ja sosiaalisen eristäytyneisyyden ero on se, että yksinäisyys on henkilön subjektiivisesti eli itsensä kokemaa, kokemuksena negatiivista ja haitallista yksinoloa ja yksin jäämistä. Sosiaalinen eristäytyneisyys taas on luonteeltaan vapaaehtoista yksinoloa, objektiivisesti katsottuna ihmisen viettämistä aikaansa yksin. Ei ole olemassa tiettyä sosiaalisten suhteiden määrää (toisin sanoen x kpl ihmistä elämässäni), jolloin voidaan sanoa, että elän sosiaalisesti tervettä elämää. Yksinäisyyden ja yhteyden kokemukset ovat täysin subjektiivisia, omakohtaisesti tutkiskeltavia asioita. 

Rappiostriimaajan kuolema kuitenkin osoittaa, että lajityypillinen käyttäytymisemme ei ole muuttunut, vaikka ympäristömme mm. sosiaalisen median myötä on radikaalisti erilainen. Verrataan 80-lukua, jolloin pienet kasvokkain tapahtuvat piirit ja kohtaamiset olivat vielä yleisempiä. Anttilan ym. (2022) Suomalaisten sosiaaliset suhteet muutoksessa -katsauksen mukaan kasvokkainen kanssakäyminen harvinaistui monissa ihmissuhteissa 1980-luvun ja vuoden 2017 välillä. Muutos näkyi erityisesti juuri näiden pienten piirien, kuten ystävien, sisarusten ja naapureiden tapaamisessa. 

Ympäristön muutos on todellista. Yksinäisyystilastot osoittavat kuitenkin, että edelleen tarvitsemme toisia ihmisiä myös offlinessa – yhteisöjä, joissa tulemme nähdyksi, kuulluksi ja sosiaalisesti ravituiksi. Tarvitsemme perhettä, työ-, ystävä- ja harrastuspiirejä. Piirejä, jotka ovat tarpeeksi pieniä ja jossa on tilaa elämästä jakamiselle, kohtaamiselle ja nähdyksi tulemiselle. Syvimmällä tasolla jokainen meistä janoaa kokemusta siitä, että minä olen tärkeä. Minulla on merkitystä ja väliä!

Tämä kaikki tapahtuu pääosin suhteessa toiseen ihmiseen.

Syvimmällä tasolla jokainen meistä janoaa kokemusta siitä, että minä olen tärkeä.

Autenttisissa kysymme, mitä tehdä sosiaalisen terveyden eteen ruohonjuuritasolla

Miten kitkeä yksinäisyydestä johtuva äärimmäinen pahoinvointi? Mistä aloittaa? 

Hälytystilaan on vastattava sydämestä käsin, pienin teoin. 

Autenttiset ry:ssa suuri vapaaehtoisten joukko pohtii ja toteuttaa ruohonjuuritason interventioina sosiaalisia terveystoimia. Toteutamme jo 3 vuotta jatkuneita, kaikille avoimia ja maksuttomia autenttisen vuorovaikutuksen peli-iltoja ja pehmeää aktivismia, joiden tarkoitus on lisätä tietoisuutta sosiaalisen hyvinvoinnin tärkeydestä kokonaisterveydellemme. Lisäämme sosiaalista terveyttä, sillä peli-illoistamme moni saa uusia kaivattuja yhteyksiä ja sydänystäviä. 

Tällä hetkellä toimintaa järjestetään täysin vapaaehtoisvoimin Helsingissä ja Tampereella. Tule mukaan! Olet lämpimästi tervetullut, koulutuksestasi ja sosiaalisesta asemastasi riippumatta. Lisätietoja sivuiltamme. We also organize Authentic relating - games nights in English.

Paremman sosiaalisen terveyden puolesta,

Iida Tapio

kirjoittaja on yksi Autenttisten Tekijöistä, kauppatieteilijä ja hyvinvointialan yrittäjä